Level up!

• Tweet

• Tweet

What we think, we become. -Buddhismin perustaja

Oletko koskaan varannut kalenteriin aikaa pelkästään ajattelemiselle?

Mietitäänpä hetki ajattelun lykkäämisen hintaa elämässäsi. Ensimmäisiä kertoja joudut oikeasti ajattelemaan peruskoulun yhdeksännellä luokalla, kun eteen lyödään kaksi tuttua vaihtoehtoa; ammattikoulu vai lukio?

Jo tässä kohtaa elämää voidaan mennä pahasti metsän puolelle.

Esimerkkejä ajattelun lykkäämisestä

Haluan vaan jonkun työpaikan mistä saa massia, raksamiehet tienaa hyvin.

Mahdollinen hinta siitä, kun oman elämän ajattelutyö ulkoistetaan tai sitä lykätään turhaan jo nuorena:

1-50 vuotta työssä, joka ei kiinnosta pätkääkään + negatiivisia tunteita ja kansallista erimielisyyttä lietsovaa lakkoilua parin vuoden välein paremman palkan toivossa.

Jo se yli 1400 euron kuukausipalkka tuntuu isolta rahalta 16-vuotiaana, kun ajattelun aikajänne ylettyy ainoastaan seuraavaan viikonloppuun. Iän karttuessa monet huomaavat, että ehkä olisi mukavampi tehdä jotain muuta, millä voisi elättää itsensä ja perheensä ilman jatkuvaa taistelua. Valitettavan usein seinä tulee vastaan, kun on velkaa, jatkokoulutuksesta ei ole tietoakaan ja tavoitteellinen ajattelu on täysin vieras käsite.

”Lukiossa saa kolme vuotta aikaa miettiä, mitä elämällään tekee. Onhan se sentään hyödyllinen yleissivistävä koulu.”

Hinta siitä, kun nuori menee lukioon “miettimään”:

Kolme vuoden pänttäyksellä 75 kurssin asiat päähän ja tehokas pään tyhjennys heti kirjoitusten jälkeen + Sama tilanne kuin peruskoulun jälkeen: Mitä sitä elämällään tekisi?

Kuulun itse jälkimmäisen esimerkin piiriin. Tietysti lukiossa oli ihan siistiä ja oppi kaikkia juttuja, millä voi vieläkin niittää mainetta esim. pubivisassa. Rehellisesti sanottuna, sieltä jäi käteen tasan sen verran, että pääsi oravanpyörässä askeleen eteenpäin. Pieni omien kiinnostuksien hahmottelu olisi tehnyt kolmen vuoden opiskelusta tuhat kertaa mielenkiintoisemman, hyödyllisemmän ja yhteiskunnalle kannattavamman.

Harrastin lukioaikana myös minilomia (ns. lintsausta), parhaimmillaan 100 tuntia jakson aikana, koska tuntui niin järjettömältä opiskella asioita, joista suurin osa löytyi kolmen minuutin googlauksella netistä. Eniten hyötyä oli filosofian ja psykologian kursseista, mistä sain keskustelujen kautta eväitä omaan ajatteluun ja muiden ihmisten ymmärtämiseen. Voisi olla hyvä aika lopettaa PISA-tutkimuksen ihannoiminen ja keskittyä elämän oikeisiin haasteisiin.

Ammattilaisella kannattaisi olla aikaa ajatella

Jos koulutuksensa valitsee ajattelematta sen pidemmälle, kustannukset ovat kohtuullisen kovat, mutta jos vielä työelämässäkin menee vaihde vapaalla, ne ovat aivan jäätävät. Se, että ei muka ehdi miettiä miten omaa osaamista voisi jatkuvasti kehittää, johtaa ennen pitkää siihen, että joutuu pakkaamaan henkilökohtaiset tavaransa toimistonsa pöydältä, ja katsomaan puhelinluettelon kartasta lähimmän työvoimatoimiston osoitteen. Parhaassa tapauksessa se viereisen toimiston ylennyksen saanut kaveri katsoo osoitteen netistä potkut saaneen puolesta.

Matemaatikon silmin ammattilaisen ajattelemattomuus näyttää usein tältä:

YT-neuvottelut + Järkytys potkuista + CV:n tekeminen + Uudelleen kouluttautuminen + Koulutusta vastaamatonta hommaa 1 – 70 kuukautta + Auton myynti + Aggressiota kaikkea muuta paitsi omaa ajattelemattomuuttaan kohtaan

Opetus: Älä lykkää ajattelua hetkeäkään, se saattaa maksaa enemmän henkilökohtaiselle onnellisuudellesi kuin mikään aineellinen vahinko ikinä.

Jos ajattelu on jäänyt vähemmälle, alkuun pääsee näin:

1. Osta A4-kokoinen vihko ja hyvä kynä, itse suosin ruudutonta vihkoa
2. Mieti kerran kuussa vapaa-ajalla miten elämänlaatuasi voisi parantaa
3. Mieti usein miten voisit kehittää itseäsi työssäsi, jotta yllä kuvatut skenaariot eivät toteudu. Hyviä keinoja on lukea paljon uutta ammattikirjallisuutta ja blogeja
4. Aseta heti kalenteriin vähintään tunnin pätkä ensimmäiselle ajatteluhetkelle, se saattaa muuttaa elämäsi parantumattomasti parempaan suuntaan

JTVQHQ2MFY55