On mentävä kauas, että voi nähdä lähelle (4324 kilometriä riittää)
On mentävä kauas, että voi nähdä lähelle.
Kun vietät pitkiä ajanjaksoja samoissa ympyröissä, tutussa kaupungissa, tuttujen ihmisten ympäröimänä, menetät osittain kykysi laittaa asioita perspektiiviin. Toisin sanoen et huomaa niitä pieniä asioita, jotka jatkuvasti ohjaavat sinua kauemmaksi perimmäisistä päämääristäsi, ja toisaalta suuret unelmasi kutistuvat pieniksi rusinoiksi vähän kerrallaan. On mentävä kauas, että voi nähdä lähelle.
Pahoittelen blogissani vallinnutta hiljaista ajanjaksoa. Olen viime aikoina paininut eksistentiaalisten ongelmien parissa, miettien mikä mahtaa olla tarkoitukseni tässä maailmassa. Näppäimistöön koskeminen kirjoittamistarkoituksessa on tuntunut kivireen vetämiseltä, koska jokin on saanut minut epäilemään koko touhun mielekkyyttä. Seuraanko kutsumustani vai huijaanko itseäni?
Lähdin hakemaan vastauksia polttaviin kysymyksiini 4324 kilometrin päästä Funchalin kaupungista Madeiralta. Lentokentän metallinpaljastimet paljastivat, että kannoin mukanani kuvitteellisia kahleita. Huomasin, että osa itseluottamuksestani oli kadonnut mystisesti kotikaupunkini sykkeeseen; olin alkanut epäillä omia kykyjäni.
Lentokoneessa oloni alkoi huojentua. Ehkä TAP Portugalin koneeseen oli laskettu ilokaasua kaikessa hiljaisuudessa. Luulen, että parempi selitys löytyy silti oman mieleni syövereistä. Kun pääsin pois Tampereelta, annoin mieleni vapautua kaikesta, mitä normaalisti arjessa tulee vastaan. Minulla ei ollut kiire mihinkään, en päässyt tarkistamaan sähköpostia ja puhelimeni tuttavallinen pirinä loisti poissaolollaan.
Luulin lentomatkan aikana, että hyvä oloni johtui siitä, mitä tulisin loman aikana kokemaan. Jälkeenpäin ajatellen huomasin, että mahtava fiilis oli pikemminkin kiinni siitä, mitä sain jättää taakseni. Sammaloituneet ajatukseni, kaikki epäilykset ja ahdistunut mielentila korvaantui innostuksella. Tunsin olevani jälleen kapteeni omassa laivassani. Ja siitä alkoi unohtuman seikkailu!
Mitä kaukainen saari voi opettaa?
Madeiran saaren kolme opetusta ajattelusta
A man who does not think for himself does not think at all. -Oscar Wilde
1. Ota fyysistä etäisyyttä tuttuihin ympyröihin
Olet varmasti huomannut, että munkki- ja nunnaluostarit sijaitsevat usein paikoissa, joihin on vaikea päästä; korkealla vuoristossa tai kaukaisella saarella, poissa kaikesta hälinästä. Nuo valaistuksen tietä kulkevat eivät etsi itseään läheisestä Supermarketista ihan hyvästä syystä. Fyysinen etäisyys tutusta ympäristöstä on tärkeää rauhoittumiseen ja ajattelun kannalta, koska se antaa tilaa uusille ajatuksille.
Yli 90% ajatuksistasi tänään on samoja kuin eilen, jos toimit normaalin arkirutiinisi mukaan. Näet samoja ihmisiä ja rakennuksia, ajattelet samoja työ- tai kouluasioita ja painit samojen ongelmien kanssa. Mikään ei muuta tätä kuviota radikaalisti, ellet vaihda välillä ympäristöä. Kävely lähimetsässä voi olla hyvää ensiapua, mutta todelliseen silmien avaukseen tarvitset vielä enemmän välimatkaa.
Madeiralla kohtasin aivan uusia ongelmia, kun kielitaitoni ei riittänyt paikallisten kanssa kommunikointiin. Jokainen kohtaamani ihminen oli entuudestaan tuntematon. En ollut ikinä ennen nähnyt yhtä kauniita vuoria. Tylsä turvallisuus oli vaihtunut kiehtovaan epävarmuuteen, ja se sai myös ajatukseni uuteen lentoon.
Mitä sinun tulee tehdä: Varaa matka vieraaseen maahan ensi tilaisuuden tullen. Mitä oudompi paikka, sen enemmän saat uutta virtaa ajatteluun.
Jätä tilaa omille ajatuksillesi.
2. Pidä informaatio- ja tavoitettavuusdieetti
24/7 -yhteiskunta pitää arvossaan sitä, että kuka tahansa on tavoitettavissa milloin ja mistä tahansa. Tilanne on aivan kestämätön sisäisen rauhasi kannalta, jos olet joka sekunti alitajuntaisesti varuillasi. Mitä jos missaan puhelun? Mitä jos mailissani on jotain äärettömän tärkeää? Mitä jos en tarkasta Facebookkia 10 minuutin välein?
Unohda välillä “Mitä jos?” -ajattelu. Se saa sinut krooniseen stressitilaan, joka johtaa vääjäämättä siihen ettet pysty olemaan levollinen. Ja kun et ole ikinä aidosti levollinen, et saa vahvaa yhteyttä omiin ajatuksiisi. Se johtaa siihen, että stressaat mitättömistä asioista liioitellun paljon, jolloin sinulle ei jää tilaa pitää kiinni suuremmista päämääristäsi. Juokset vain päättömästi sammuttamassa pieniä tulipaloja, joilla ei ole mitään merkitystä pitkän aikavälin hyvinvointisi kannalta.
Toinen dieetin kohde on informaatio. Päähämme valuu päivässä kymmeniä ellei satoja uutisia TV:stä, lehdistä ja Internetistä. Jos käytät suurimman osan ajastasi ulkopuolelta tulevan tiedon tankkaamiseen, oma ajattelusi jää väkisinkin kakkoseksi. Oma ajattelusi on kuitenkin kaiken alku ja juuri, se polttoaine millä teet elämästäsi merkityksellisen.
Mitä sinun tulee tehdä: Sammuta TV, tietokone ja puhelin muutamaksi päiväksi. Katso elämääsi omasta vinkkelistäsi ilman ulkopuolisia vaikuttimia. Anna itsellesi tauko 24/7 -yhteiskunnasta.
Kiire on keinotekoinen luomus. Hylkää se.
3. Unohda kalenteri ja aikataulut
Kiire on ajattelun pahin vihollinen. Onko yksikään heureka-hetkesi tullut, kun olet juossut 15 minuuttia myöhässä töihin tai kouluun? Tai kun olet vääntänyt jotain kirottua raporttia kuin viimeistä päivää sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hikikarpalot otsalla? Epäilen, että suurin oivalluksesi on ollut tilanteen mielettömyyden tajuaminen (mikä on sekin jo plussaa)
Ajattelun lykkääminen maksaa maltaita, koska ajaudut aina vain kauemmaksi niistä asioista, jotka sinulle ovat oikeasti tärkeitä. Ajattelulle pitää varata aikaa, jos kalenteri on muuten tupaten täynnä. Mutta mitä jos kääntäisitkin asetelman välillä aivan päälaelleen, ja unohtaisit kalenterin kokonaan? Silloin sinulla on aikaa tehdä koko ajan vain kaikkein tärkeimmältä tuntuvia asioita. Ja usein kaikkein tärkein asia on nimenomaan se, että rauhoitut pohdiskelemaan kaikessa kiireettömyydessä omaa elämääsi.
Itse tehdyissä aikatauluissa on se vika, että ne asettavat sinulle keinotekoisia rajoja. Jos kirjoitat kalenteriisi, että käyt lenkillä klo 17 ja se ei jostain syystä toteudukaan, kasaat itsellesi aiheetonta stressiä. Harmistut, kun et lähtenytkään lenkille juuri siihen aikaan ja pilaat oman fiiliksesi aivan syyttä. Älä aikatauluta asioita, joita ei ole aivan pakko aikatauluttaa, niin säästyt monelta pettymykseltä. Pettymys on myrkkyä eteenpäin vievän ajattelun ylläpitämiselle.
Mitä sinun tulee tehdä: Pidä kalenteriton viikko, jolloin teet vain niitä asioita, jotka tuntuvat tässä hetkessä tärkeiltä.
Kolme askelta, jotka auttavat sinua näkemään lähelle
Tässä vielä kertauksena kolmen askeleen resepti, jonka avulla näet jälleen kerran ne kaikkein ilmeisimmät asiat, jotka ohjaavat sinut takaisin merkityksellisien kysymysten pariin:
- Ota fyysistä etäisyyttä tuttuihin ympyröihin: Varaa matka vieraaseen maahan ensi tilaisuuden tullen. Mitä oudompi paikka, sen enemmän saat uutta virtaa ajatteluun.
- Pidä informaatio- ja tavoitettavuusdieetti: Sammuta TV, tietokone ja puhelin muutamaksi päiväksi. Katso elämääsi omasta vinkkelistäsi ilman ulkopuolisia vaikuttimia. Anna itsellesi tauko 24/7 -yhteiskunnasta.
- Unohda kalenteri ja aikataulut: Pidä kalenteriton viikko, jolloin teet vain niitä asioita, jotka tuntuvat tässä hetkessä tärkeiltä.
Hyvä postaus Juuso!
Välillä on yllättävän vaikeaa nähdä lähelle. On haasteellista tietää tai muistaa, miksi tekee juuri sitä mitä tekee.
Suurin juttu on mielestäni vaihtelu. Fyysinen etäisyys, informaatiodieetti ja kalenteriton viikko ovat vaihtelua meille kaikille. Samansuuntaisia vaikutuksia saa aikaan jos tekee jotain jota ei yleensä tee. Nämä asiat ovat jokaiselle erilaisia mutta pienetkin asiat muuttavat ja herättelevät ajattelua. Jos luet yleensä vain koulukirjoja, niin otappa välillä AkuAnkka käteesi. Jos narautat kossupullon joka perjantai, niin oleppa kerran baarissa pilkkuun asti selvinpäin. Jos noudatat tiukkaa arkirutiinia, niin otappa yksi päivä, jolloin et tee mitään rutiinejasi. Voin luvata, että ajatukset menevät uusille raiteille.
Mielestäni on kuitenkin (oman listasi lisäksi) muutama universaali “ajatusten virkistäjä”:
- liikunta: lenkin jälkeen maailma näyttää aivan uudelta
- (uuden) kaverin kuunteleminen: jos oikeasti kuuntelet ja kaveri kertoo ajatuksistaan, saat varmasti uusia näkemyksiä ja näkökulmia
- loma: on mentävä kauas, että voi nähdä lähelle
Rentouttavaa pääsiäistä!
-MK
Erinomaisia lisäyksiä Mikko, as usual! Pahoittelen kirjoituksia kommentoineille vastausviivettä, en kuitenkaan viitsi antaa selitystä, koska se olisi vain tekosyy!
Hyvä Juuso! Täyttä rautaa!
Lisäisin listaan vielä omien ajatusten unohtamisen. Sen, että unohtaa ajatella, lopettaa ajattelun, miten sen nyt muotoilis… Kyse on siitä, että malttaa vaipua lepotilaan.
En saanut viime yönä unta. Pyörin sängyssä ja yritin saada prosessorini rauhoittumaan. Se onnistui vasta, kun nousin hetkeksi ylös, luin vähän ja kirjoitin ajatukseni paperille. Tämän jälkeen tietoisesti lopetin ajattelun, tyhjensin pääni, tunnustelin miten raajani painavat hetki hetkeltä enemmän ja vaivuin uneen.
Olen huomannut, että samainen ajatusten sekamelska saattaa täyttää pään keskellä kirkasta päivää – paikasta, tietotulvasta tai kiireestä riippumatta. Kyse ei ole välttämättä huolista vaan se voi olla joku todella mielenkiintoinen idea tai muu positiivinen asia.
On tietysti hyvä juttu, jos asioita voi miettiä taustalla tehdessä jotain muuta, mutta rajansa kaikella.
Rentoutuessa ja etäisyyttä ottaessa on ulkopuolisten ärsykkeiden lisäksi suljettava omat ajatukset pois.
Wau, omien ajatusten sulkeminen on kyllä sellanen taito, mistä olis niin paljon hyötyä tässä maailmassa. Suosittelen sulle Lauri kirjaa: Hamlet’s Blackberry, joka on aika lähellä tätä aihetta.
Yksi seikka, mikä tukee tuota ensimmäistä kohtaa, on vieraiden ihmisten kuuntelu. Tähän joutuu tahtomattaankin, kun lähtee kauas kotoa. Mitä vieraampi kulttuuri, mitä erilaisemmat ihmiset, sitä enemmän kuuntelemalla saa etäisyyttä omiin arkisiin kuvioihin. Ja hyvänä puolena on se, että tietää heidän jäävän sinne vieraaseen maahan, jolloin tutustumisessa ei ole paineita eikä tarvitse niin miettiä, että mitäköhän tuo ajattelee, jos sanon näin, kun toiseen ei törmää sattumalta maitokaupassa.
Kuunteleminen ja omien ajatusten pysäyttäminen on yhteydessä myös Laurin kommenttiin. Kun unohtaa hetkeksi itsensä löytääkseen jonkun toisen voi saada todella mielenkiintoisia ajatuksia ja virikkeitä.
Mutta hyvää ja lähelle näkemistä auttavaa on toki myös yksin oleminen. Hiljaa ja vieraassa paikassa. Kuunnellen, että mitä minä oikeastaan tästä maailmasta ajattelen.
Näin suurta filosofista viisautta pääsen harvoin todistamaan. Kiitos, että oivallutit meikälle tämän: “Mutta hyvää ja lähelle näkemistä auttavaa on toki myös yksin oleminen. Hiljaa ja vieraassa paikassa. Kuunnellen, että mitä minä oikeastaan tästä maailmasta ajattelen.” Usein tuntuu, että yksin oleminen ahdistaa. Mutta jos näkökulman vaihtaakin niinpäin, että yksinolemisessa ei ole mitään pelottavaa, voi päästä ajattelemaan niitä syvimpiä kysymyksiä, mitä maailmalla on meille tarjota.
Ensimmäinen ajatus mikä mieleeni tässä nyt pamahti koski yrityksiäni muuttaa Tampereelta Helsinkiin. Olen sitä lähtöä, johon lujasti positiivisena voimana uskon, yrittänyt kahdesti ja molemmat kerrat ovat päättyneet hillittömiin paniikkihäiriöihin, paperipussihengittämisiin ja karmeaan ahdistukseen. Ja siihen, että yhä edelleen olen Tampereella.
Kyseessä on ollut aina pyrkimys tehdä pysyvä muutos sijaintiin, ei väliaikainen jota tässä suosittelet. Ensimmäinen tuollainen pysyvä muutos maalta Tampereelle ei sekään kyllä mennyt ihan kivuttomasti, mutta kivuttomammin kun olin muutenkin taitekohdassa 16 vuotiaana. Kyseessä on jättimäinen laastari, jonka repäisy tekisi kyllä hyvää.
Jaarittelen, pitäisi päästä siihen, että pieni väliaika jossain muualla tekisi varmasti tälle muuttoahdistuksellekin hyvää. Puhumattakaan muista tavoitteista. Se vuosi kun kävin tsekkaamassa niin Islannin kuin Italiankin oli virkistävä vuosi, pitäisi varmasti ottaa neuvosta vaari ja vaan lähteä sen kummemmin miettimättä.
Pakko myöntää, että kyllä itseänikin hirvittää aina ennen reissua inasen. Tähän asti se hirvitys on ollut turhaa joka ikinen kerta. Kun lentokone laskeutuu vieraaseen maahan, on maailma taas auki jollekin uudelle ja hienolle. Keskustellaan joskus paremmin tuosta muuttohommasta, olen meinaan ajatellut pitkään muuttavani Pohjois-Amerikkaan.
Hieno postaus Juuso!
Omat vinkkini ajatusten kirkastamiseen ovat lähellä Mikon vinkkejä.
-KOVA salitreeni. Poistaa stressin ja saa mielihyvähormonit jylläämään. Olo on mahtava.
-Mietiskelyhetki itsensä kanssa. Hetki voi olla aivan yhtä hyvin yksin poltettu sikari tai kahvihetki ilman muita. Pääasia että on yksin eikä tee mitään.
-Ja viimeisenä tietenkin loma.
Kesää siis odotellessa!
Kiitos Jani! Tykkäsin sun blogista, kun kävin vakoilemassa :)
Tänään olin aamulla tekemässä kovan salitreenin ja ai että, kun on hyvä olo! Keho selvästi kaipaa rasitusta ja varsinkin sillon, kun mieli on täynnä ajatuksia.
Toivotan erinomaista kesää sinne suuntaan!
Hyviä ajatuksia ja tunnistan kyllä tekstin juttuja itsessäni, varsinkin juuri nyt tällä hetkellä!
Nepalissa on tullut oltua nyt 2 kuukautta ja olen koko ajan vaan rakastuneempi tähän paikkaan, suureksi osaksi varmaan tässä tekstissä ja kommenteissa esiin tulleista syistä. Täällä on koko ajan lomalla, ei ole sitovia aikataulua, en omista kalenteria (!! Suomessa olen koko ajan vilkuilemassa kalenteria) ja koko elämä on uutta ja ihanaa. Mitään huonoja fiiliksiä ei ole vielä tullut, ei mitään ärsyyntymisiä tai tylsistymisen tunteita, vaan nautin täysin joka hetkestä. Enemmän hetkessä elämistä kuin Suomessa.
Alussa oli myös täydellinen informaatio ja tavoitettavuuskatkos kun suomikännykkä ei toimi täällä ollenkaan ja paikallisen hankkimiseen meni yli viikko. Samaan aikaan nettiä ei ollut, ja edelleenkään en seuraa täällä mitään Suomen uutisia, ainoastaan muutamia blogeja. Eikä ole mitään toiveita palata kotiin, päinvastoin se ajatus on ainoa, mikä aiheuttaa pienen masennustunteen joten siirränkin sen heti syrjään.
Tietenkään tällainen ei voi ikuisesti jatkua, vaan elämä täällä muuttuisi kyllä täälläkin jossain vaiheessa, mutta näin “lomalla” ollessa kaikki on täydellistä, niin kauan kuin sitä nyt kestää :)
Kuulostaa niiiiin hyvältä Karoliina! Nauti joka hetkestä äläkä anna minkään vimpaimen, kellon tai rauhattoman ajatuksen häiritä sitä vapauden tilaa, missä tunnut tällä hetkellä (toivottavasti vieläkin!) olevan!
Fiilis on edelleen sailynyt, eika alamakia ole viela nakynyt vaikka kolme kuukautta jo takana.. Pienen ahdistuksen tunteen aiheutti kotiinpaluulentojen lahestyminen, ja oli hassua huomata miten aika tuntui heti kulkevan nopeammin kuin tajusi kotiinpaluu haamottavan.
Ratkaisin taman ongelman kuitenkin siirtamalla lentoja 5 viikkoa eteenpain :D Nyt alkaa jo tuntua silta, etta vaikka paluu tulee olemaan shokki ja masennus, niin on jo monia asioita joita oikeastaan odotan paasevani Suomessa tekemaan.
On myos ihanaa huomata miten oma onnellisuus ei todellakaan ole kiinni siita tietysti paikasta (kodista) tai tavaroista siella, tai edes ihmisista. Talla hetkella esimerkiksi kaikki omat tavarat tuntuvat niin kaukaisilta, etta voisin jopa luopua kaikesta melko helposti. Samalla lailla kun palaan Suomeen, jatan kaiken taalla omistamani tavaran tanne.
Hieno kirjoitus!
Aina ei tosin tarvitse edes lähteä kauas. Yksi hienoimmista vetäytymisistä on ollut sellainen, kun opiskeluaikana (muistaakseni kahtenakin) keväänä lähdimme yhden kaverin kanssa tenttikauden jälkeen pariksi yöksi jonnekin Turun ja Helsingin välille pieneen saareen, jossa oli mökki ja savusauna. Kännykät laitoimme kiinni ja kelloakaan ei ollut siis ollut. Nukuimme ja heräsimme kun siltä tuntui, lämmittelimme saunaa ja paistelimme nuotiolla tai hiilloksella makkaraa, perunoita ja sipuleita. Oli aika mahtavaa! Nyt kun tuli asia taas mieleen, niin pitäisi varmaan vastaava loma pitää jossain välissä.
Kiitos Juhani!
Olet oikeassa, kaukaisuus ei ole välttämätöntä. Ajattelen välimatkaa enemmänkin henkisenä välimatkana. Suomessa, kun reissaa niin lähes kaikki on silti niin tuttua, ja tiedät olevasi kovin lähellä arjen pyöritystä.
Tämä on varmasti enemmän asenne kuin välimatka -kysymys. Hienoa nähdä, että sulta löytyy asennetta nauttia myös kotimaan rauhasta!
Hyvää settiä Juuso! Kuten moni jo totesi, aina ei tarvitse lähteä edes niin kauas. Tärkeintä on pysähtyminen ja sopiva irtiotto arjesta, jotta saa ajatuksia “korkemmalle levelille”. :) Itseäni on tässä usein auttanut David Allenin lentokone-esimerkki: http://pstr.in/jiWJ4Z
Aurinkoista alkavaa kesää!
bit.ly ei osannutkaan ääkköslinkkejä! tässä pitkä versio, jos ei muuten löydy. :) http://sähköpaimen.fi/2010/11/01/elamaa-eri-korkeuksilla-unelmasta-ensimmaiseen-askeleeseen/
Kiitos past0ri, kun jaoit lentokone-mallin, siitä olisi Level up! -lukijoillakin paljon opittavaa! Käykää kurkkaamassa :) Käväsin myös kommentoimassa.