Onko mahdottomissa tavoitteissa järjen hiventäkään?

(im)possible

Impossible is a word only to be found in the dictionary of fools.

Mitä järkeä on tavoitella mahdottomuuksia, kun ne eivät kuitenkaan toteudu? Tähän kysymykseen etsin vastauksia, ja samalla kyseenalaistan koko kysymyksen mielekkyyden.

Impossible is a word only to be found in the dictionary of fools. -Napoleon Bonaparte

Visionäärejä syytetään usein siitä, että heidän ajatuksensa ovat kauniita paperilla, mutta mahdottomia käytännössä. NASA haluaa matkustaa galaksin halki ja Martti Ahtisaari tavoittelee maailmanrauhaa. Onko kumpikaan mahdollista, ja jos on, niin millä keinoin ja milloin se tapahtuu? Luulen, että nämä kysymykset esitetään usein sen vuoksi, että ei ymmärretä aikomuksen ja lopputuloksen eroa.

Ensin on hyvä käydä läpi nuo kaksi käsitettä.

Aikomus on tila, jossa tavoitellaan tiettyä päämäärää. Aikomus ei välttämättä ota kantaa siihen, että miten tai milloin päämäärään päästään, tai päästäänkö sinne ylipäätään.

Lopputulos on jotain, mitä on aikomuksen kautta saavutettu. Lopputulos voi olla hyvä tai huono, mutta sen hyvyys tai huonous on aina kiinni arvioijan näkökulmasta.

Otan esimerkiksi jo mainitun maailmanrauhan:

Oletetaan, että Martti Ahtisaarella on aikomus tehdä maapallosta paikka, jossa ei ole tilaa sodille tai muille aseellisille konflikteille. Hänellä ei ole suoraa vastausta siihen, miten maailmanrauha tullaan saavuttamaan, mutta hän aikoo tehdä kaikkensa sen toteutumiseksi.

Martti tekee arvokasta rauhantyötään 40 vuotta, saavuttaen useita diplomaattisia voittoja Afrikan mantereella. Maailmanrauha ei kuitenkaan toteudu kokonaisvaltaisesti vielä Martin elinaikana. Lopputulos on siis varsin vajavainen.

Kysymys: Oliko Martin aikomus turha, kun lopputulos ei ollut asetettujen tavoitteiden mukainen?

Itse näen asian niin, että lopputulosta on helppo arvostella, koska se on niin konkreettinen. On kuitenkin muistettava, että pienintäkään lopputulosta ei olisi tullut ilman hyvää aikomusta, ja siksi ihmisiä ja heidän suoriutumistaan pitäisi arvioida enemmänkin aikomusten kuin lopputulosten perusteella.

Jos aikomus on tarpeeksi inspiroiva, on vain ajan kysymys, koska se toteutuu. Muista se, kun seuraavan kerran kohtaat vastustusta epäonnistuneen lopputuloksen jälkeen!

Disney Land

Think BIG but start small.

Think BIG but start small

Halusin kirjoittaa mahdottomista tavoitteista, koska olen huomannut, että mitä pienempiä omat tavoitteeni ovat, sitä vähemmän motivoidun tekemään töitä niiden eteen. Siksi olenkin viimeaikoina pyörtänyt omat tavoitteeni moneen kertaan. Mitä järkeä on tavoitella jotain, mitä tulee joka tapauksessa pienellä vaivalla saavuttamaan? On paljon motivoivampaa ajatella saavuttavansa jotain, mihin ei usko ikipäivänä pystyvänsä.

Täysi potentiaalisi valjastuu hyötykäyttöön vasta sitten, kun luulet olevasi mahdottoman tehtävän edessä, mutta päätät silti yrittää. Silloin otat käyttöön jokaisen aivosolun, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki tietosi, taitosi ja energiasi suuntautuu yhteen polttopisteeseen, eli siihen inspiroivaan tavoitteeseen, jonka tulen palavasti haluat muuttuvan todellisuudeksi.

Mahdoton alkaa muuttua pala palalta mahdolliseksi, kun löydät uusia tapoja selättää vanhoja ongelmia. Tapaat huomaamattasi uusia ihmisiä, jotka haluavat uskoa samaan mahdottomuuteen ja päättävät auttaa sinua. Löydät itsestäsi aivan uuden ihmisen, kun sisälläsi roihuava liekki jättää alleen ne pienet ja huonosti kytevät, suorastaan mitättömältä tuntuvat “realistiset” tavoitteet. Alat ymmärtää, että realistiset aikomukset johtavat ainoastaan realistisiin lopputuloksiin.

DNA

Mahdotonta vai ei?

Mahdotonta tavoitetta ei ole olemassa?

Mitä järkeä on tavoitella mahdottomuuksia, kun ne eivät kuitenkaan toteudu?

Ylläolevassa kysymyksessä tehdään kaksi olettamusta;

  1. Mahdottomia tavoitteita on olemassa
  2. Mahdoton tavoite ei voi toteutua

Ensimmäinen oletuksen kumoan heti alkuunsa sillä, että mikään ihmiskunnan tavoite ei ole tähän päivään asti osottautunut mahdottomaksi. Ihminen on selvittänyt oman DNA:nsa, lähettänyt raketin kuuhun ja rakentanut hiukkaskiihdyttimen. Teknologisten saavutusten lisäksi osaamme puhua useita kieliä, ymmärrämme vieraita kulttuureja ja pystymme auttamaan luonnonkatastrofien uhreja muutaman minuutin viiveellä niin halutessamme.

Jos pystymme nykyisellä teknologian ja humaanin ymmärryksen tasolla moisiin suorituksiin nyt, mihin pystymme sadan tai tuhannen vuoden päästä?

Toisessa oletuksessa väitetään, että mahdoton tavoite ei voi toteutua. Mutta kuten äsken totesin, jos mikään tavoite ei ole oikeasti mahdoton, niin silloin jokainen tavoite voi toteutua. Toisesta olettamuksesta on tärkeää huomata, että on haitallista ajatella alusta asti, että joku tavoite on mahdoton, sillä lähempi tarkastelu osoittaa aina päinvastaista.Tavoitteen mahdottomuus on vain ja ainoastaan oman rajallisen tietomme ja ymmärryksemme luoma illuusio.

Jos et aidosti usko, että tavoite on toteutettavissa, et todennäköisesti edes yritä. Ja jos et yritä, et voi ikinä tavoitetta myöskään saavuttaa.

Palauta mieleesi suurin unelmasi ja kerro sen suuruus kymmenellä. Muista, että hyvä aikomus on tärkeämpi kuin täydellinen lopputulos. Aloita pienestä, mutta aloita heti. Vain siten suuret unelmat muuttuvat todellisuudeksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
  1. Kiitos kirjoituksesta, samaa olen miettinyt pidemmän aikaa.

    “Visionäärejä syytetään usein siitä, että heidän ajatuksensa ovat kauniita paperilla, mutta mahdottomia käytännössä.” Tässä ja Ahtisaari-esimerkissä onkin hyvänä pointtina se, että helvetin isot asiat vie myös yleensä helvetin kauan.

    “If you dream BIG dreams, you better start loving GREAT distances” – minä itse

    Jo Leonardo da Vinci piirsi helikopterin luonnoksen, mutta kesti aika kauan ennenkuin tekniikka kehittyi niin pitkälle että siitä tuli oikeasti mahdollista. Tästä samasta aiheesta myös Michio Kakun kirjassa Physics of the impossible; suosittelen. Kaku tekee jaon, joka menee muistaakseni jotenkin näin:
    1. asiat jotka näyttävät mahdottomilta mutta eivät sitä ole (eivät siis riko fysiikan lakeja)
    2. asiat jotka näyttävät mahdottomilta nyt, mutta kehityksen myötä luultavasti eivät sitä ole (ovat sen ymmärryksen rajamailla joka ihmiskunnalla tällä hetkellä luonnosta on)
    3. asiat jotka näyttävät mahdottomilta nyt ja luultavasti ovat sitä tulevaisuudessakin (rikkovat tunnettuja fysiikan lakeja; Kaku myöntää ainoastaan kaksi tällaista asiaa; ikiliikkujan rakentaminen ja aito ennaltatietäminen)

    Itse olen alkanut miettimään, että ihmiset eivät oikeasti halua saavuttaa moniakaan niistä asioista, joita sanovat tavoitteiksinsa ja tavoitteenasettamisesta on tullut vaan yleinen tapa. “Kun kaikilla muillakin on niin voinhan mäkin sanoa jotain isoa ja hienoa”.

    Omasta mielestäni tavoite pitäisi AINA asettaa niin korkealle kuin vaan oma mielikuvitus kertakaikkisesti antaa myöten. Nasan tavoite matkustaa halki galaksin kelpaa hyvin on hyvä esimerkki. Miksi niin korkealle kuin kertakaikkiaan pystyy kuvittelemaan? Oma mielipiteeni: ihminen pelkää saavuttamista ja tavoitteen asettamalla asettaa samalla ikäänkuin henkisen takarajan sille, mihin uskoo pystyvänsä. Kun tämän rajan vie tarkoituksellisesti kauemmas kuin ensin tuli mieleen, kaikesta sitä ennen tulee paljon turvallisempaa saavuttaa vaikka nekin ovat jo tosi isoja juttuja. Tulevat ikäänkuin varkain.

    “On paljon motivoivampaa ajatella saavuttavansa jotain, mihin ei usko ikipäivänä pystyvänsä.” Vähän niinkun just näin. Joskin viikon päästä voi joutua keksimään uuden mahdottomuuden kun entiseen ajatukseen tottui.

  2. Juuso PalanderNo Gravatar says:

    Talking about contribution, you made huge! Huikee kommentti Jussi :)

    Mahdottoman raja siirtyy aina, kun pääsee lähemmäks sitä mahdottomuutta. Ja se on mun mielestä ollut yks suurimmista ihmiskuntaa eteenpäin vievistä voimista.

    Käy Jussi laittamassa Gravatar kuva kuntoon, niin nähdään minkänäköinen kaveri sieltä kirjoittelee viisaita: http://www.gravatar.com

  3. “Impossible is only an opinion” (of those who don’t want to even try) =)

  4. PatrikNo Gravatar says:

    Poni uskoi tulevansa nopeammaksi kuin ravihevonen. Lopulta onnistuen, nyt se juoksee gepardien sarjassa, nooot. Tavoitteissa ei tietenkään aina tarvitse onnistua saavuttakseen jotain mutta milloin kääntää kurssia? Jotta motivoituisi lisää tulee ensin saavuttaa välitavoiteita ja niitä pitkin edetä päämäärässään. Tätä voisi kutsua strategiaksi vision toteuttamiselle ja kaikki alkaa asenteesta. Attitude! Kuitenkin pelkällä asenteella sitä ehkä hakkaa vain päätä seinään.

Leave a Reply