Sinulla on tunti elinaikaa, minkä asian opettaisit omalle pikkuveljellesi?
Harhailetko pimeässä?
Kuvittele seuraava tilanne:
Sinulla on tasan yksi tunti elinaikaa. Ymmärrät, että nyt on viimeinen tilaisuus tehdä maailmaan positiivinen vaikutus, kun pikkuveljesi (tai -siskosi) on tullut hyvästelemään sinua. Päätät opettaa hänelle tärkeimmän elämänviisauden, minkä olet elämäsi varrella sisäistänyt.
Ajattelet elämääsi. Olet oppinut sen aikana satoja asioita. Joskus olet elänyt omilla kriitereilläsi paremmin ja joskus huonommin. Olet ehkä ymmärtänyt, että kaikkein tärkein opetus on liittynyt muiden auttamiseen tai oman elämän täyttymyksen löytymiseen. Mietit ja mietit, mutta et saa millään valittua yhtä asiaa, jonka haluaisit jakaa.
Olet pohtinut vastausta kysymykseen nyt 15 minuuttia. Huomaat kauhuksesi, että olet hukannut 25% jäljellä olevasta elinajastasi. Yhtäkkiä lääkäri ryntää hätääntyneenä huoneeseesi ja ilmoittaa, että elinajanodotetta laskettaessa on tehty kauhea virhe. Sinulla onkin enää viisi minuuttia jäljellä. Minkä asian opettaisit hänelle?
Keskity aina merkitykseen
Minä opettaisin pikkuveljelleni, kuinka tärkeää on keskittyä merkitykseen. Kertoisin hänelle yllä olevan tarinan opetuksen:
Kun tuhlaat suuren osan ajastasi päämäärättömään harhailuun, tuhlaat samalla suuren osan elämästäsi tekemällä asioita, jotka eivät loppujen lopuksi merkitse sinulle mitään.
Nyt kysynkin sinulta kolme kysymystä, joihin haluaisin sinun miettivän itsellesi rehelliset vastaukset:
- Mitkä ovat niitä asioita, joiden vuoksi heräät aamulla?
- Kuinka suuri osa päivästäsi kuluu merkityksellisien asioiden parissa?
- Elätkö juuri nyt sitä elämää, mitä sisimmässäsi haluat elää?
Etsi merkitystä kaikesta tekemisestä, kysy aina miksi, kyseenalaista ja löydät 100% varmasti oman kutsumuksesi.
Jos sinulla olisi tunti elinaikaa, minkä asian opettaisit omalle pikkuveljellesi? (tai siskollesi) http://bit.ly/ak4SqD
“Kun tuhlaat suuren osan ajastasi päämäärättömään harhailuun, tuhlaat samalla suuren osan elämästäsi tekemällä asioita, jotka eivät loppujen lopuksi merkitse sinulle mitään.”
Tämä aihe herätti itsessäni sellaisen pienen negatiivisen viban, jossain tuolla sisimmässä. Ehkä kyse olikin vaan sanamuodoista, koska toista kertaa tekstiä lukiessani näänkin sen nyt jo eri tavalla :)
Lisäisin itse tuohon sen, että merkityksellistä on se, että nauttii jokaisesta hetkestään.
Koen, että täydellinen elämä mulle on sellainen, jossa olen joka hetki onnellinen siinä mitä teen, ja tyytyväinen, enkä kaipaa muualle tai mitään lisää. Esimerkiksi täydellinen päivä voi olla sellainen, etten käytännössä tee mitään sellaista, mistä jäisi jotain “käteen” tulevaisuutta varten, tai joka johtaisi mihinkään. Vaikka päivä mökillä uiden, lukien ja perheen kanssa vain ollen. Kuten lapsena.
Negatiiviseksi koen vain sen, että tekisin päivästä toiseen asioita, joista en nauti tai joita en halua tehdä. Haluan tehdä vain sitä mitä saa minut täyttymään onnen tunteesta, ja olla mahdollisimman paljon niiden ihmisten seurassa, joita eniten rakastan (=perhe).
Hyvä, että kyseenalaistat ajatuksiani Karoliina! Olen myös iloinen, että näit sen vaivan, että etsit epäselvästä ilmaisustani sen todellisen viestin, mitä yritin viestittää.
Ehkä taikasana tässä on ‘päämäärätön’ :) Harhaileva kokeileminen on terveellistä, jos tiedostat, miksi ajelehdit ympäriinsä. Hain tässä ajatusta siitä, että jos ikuisesti vain mietit, että ehkä sitten joskus voisin alkaa tekemään niitä asioita, jotka ovat merkityksellisiä, et ota sitä ensimmäistä askelta ehkä koskaan.
Oma herätykseni tuli armeijassa, koska silloin jouduin tosissaan ajattelemaan tekojeni merkitystä. Jouduin selittämään itselleni sen, miksi seison teltan ulkopuolella pakkasessa keskellä yötä vartioimassa telttaa olemattoman vihollisen varalta. Toivon saavuttavani tällä kirjoituksella sen, että mahdollisimman moni huomaisi pysähtyä miettimään omaa tarkoitustaan.
Ymmärsin kyllä pointin :) Ja ymmärsin myös pienen mietinnän jälkeen, että tuo oma reaktioni (negatiivinen pistos..) ei johtunut niinkään sun tekstistä kuin omista “ongelmistani”. Jostain syystä mulle ajatus siitä, että pitää olla tuottelias tai saada jotain aikaiseksi aiheuttaa ihmeellistä stressiä. Vaikka koenkin olevani kohtuulisen tuottelias ihminen, ja kiinnostunut niin monesta asiasta etten kaikkea ehdi, niin mun täytyy saada tehdä se kaikki ilman pakkoa. Niin, että voin valita joka päivä teenkö vai en :)
Varmasti saavutatkin näillä kirjoituksilla mitä toivot, ja kaikille lukijoille herää varmaan vähän erilaisia asioita omasta itsestä lähtien. Tekee hyvää miettiä, esim. tässä mun tapauksessa, että mistä tällainen stressireaktio johtuu :)
Mina kertoisin veljilleni ja siskolleni, etta seuratkaa unelmianne. Suuren mutkan kautta tein itsen niin ja ehdottomasti kannatti! Monetkin asiat mita paivan aikana teen ovat suhteellisen merkityksettomia, mutta tarkeinta, etta kokonaisuus on plussan puolella. Ei aina voi olla tuottelias ja kehittya, joskus voi vain rentoutua. Ja taytyy sanoa, etta vastaus kysymykseesi numero 3 on aikalailla kylla!
p.s. Todella mielenkiintoinen blogi sinulla! Taytyy heti jatkaa tutustumista.
Samoilla linjoilla kanssasi Sara, kaikkea ei voi eikä pidäkään tehdä merkityksellisesti, mutta nuolen pitäisi osoittaa pääasiassa siihen suuntaan :) Kysymykseen nro. 3: Mahtavaa!
Kiitos positiviisesta palautteesta, mukavaa, että jaksoit kommentoida :)
Hyvää tekstiä tulee mieheltä kuin liukuhihnalta, blogiasi suhteellisen aktiivisesti seuranneena voisin näin kommentoida.
Itse pikemminkin jopa korostan pikkuveljelleni että virheet ja harhailu kuuluvat elämään olennaisesti, ne ovat opetuksia ja arvokkaita sellaisia. Onpahan ainakin jotakin verrata menestystä =)
Jatka samalla polulla ja terveisiä pikkuveljellesi!
Thankjuu Joni!
Allekirjoitan, että virheet ovat jopa kaikkein olennaisin osa elämää, sillä ilman niitä ei ole mainitsemaasi kontrastia, menestystä, josta nauttia! Harhailu on kuitenkin usein seurausta siitä, ettei ole viitsinyt / halunnut / jaksanut / ymmärtänyt ajatella, mitä haluaisi elämällään tehdä. Silloin on helpointa keskittyä ensimmäiseen vastaan tulevaan virikkeeseen ja seurata sitä. Tämäkään ei kyllä ole ihan näin mustavalkoinen asia.
Välitän terveiset :)
Terve Juuso!
Kirjoituksesi herättävät tunteita, joten voisi sanoa että olet hyvä bloggaaja :-)
Hyvät ihmissuhteet ovat onnellisuuden perusta. Vaikka ihminen tavoitteleekin mammonaa, valtaa ja kaikkea mahdollista, ei se voi olla sisimmässään onnellinen ilman hyviä ihmissuhteita.
Tämän asian haluaisin opettaa, sillä uskoisin että se on yksi harvoista absoluuttisista totuuksista joita on olemassa.
Hei Teemu! Ja kiitos :)
Olen samaa mieltä, ihmissuhteet ovat niitä, mihin kaikki loppupeleissä kulminoituu. Harva ihminen on onnellinen erakkona
Pikkuveljeni kirjoitti ylioppilaaksi tänä keväänä. Häni haki opiskelemaan useampaan paikkaan yliopiston nettihaun kautta. Yhtäkään paikkaa tämä E:n ylioppilas ei kuitenkaan saanut, sillä hänen hakemuksensa ei ollut mennyt perille yliopistohaku.fi-järjestelmään. Moderni järjestelmä ei ollutkaan niin aukoton kuin oli luultu. Tämä oli varman opiskelupaikan odottajalle kova paikka. Hän ei kuitenkaan jähmettynyt laakereilleen, vaan siirsi armeijaan menonsa tammikuusta 2011 heinäkuuhun 2010 ja otti langat käsiinsä. Toivoisinkin, että tämän kohtalon saneleman takaiskun vuoksi hän vihdoin saisi aikaa ajatella tosissaan tietä, jonka hän tulee valitsemaan. Haluan olla hänelle tukena ja neuvonantajana kysymyksissä, joita hänen eteensä väistämättä tulee ammatinvalinnan suhteen. Haluan hänen parastaan ja aion näyttää tekstisi hänelle. On pelottavaa kuinka tietämätön tämä julkisen koulujärjestelmän läpikäynyt ylioppilas on. Tämän päivän opinto-ohjauksesta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Kaikista pitäisi aikuisina tulla oravanpyörää juoksevia masentuneita ja sairaita työntekijöitä.
Lisäksi arvostan suuresti viimeisteltyä ulkonäköä, jonka olet blogillesi rakentanut . Sinulla on selvästi lahjakkuutta toteuttamaan ammattimaista jälkeä!
Wautsi… Meitsi on sanaton näin hyvästä palautteesta. Yritän silti pari sanaa vastata!
Sun pikkuveli on kyllä kaikesta päätellen systeemin esimerkillisesti läpikäynyt yksilö, jolla olis toisenlaisissa olosuhteissa mahdollisuudet vaikka mihin. Nyt näyttää siltä, että järjestelmän seuraavalle askelmalle siirtyminen on ainoa mahdollisuus, vaikka todellisuudessa se on vain yleisin mahdollisuus. Jos itse olisin ymmärtänyt lukion jälkeen omaa parastani, olisin varmaan lähtenyt tekeen jotain ihan muuta, kun suomalaista korkeakouluopiskelua.
On hienoa huomata, että sun pikkuveljelläsi on sisko, joka välittää auttaa veljeään eteenpäin elämässä :) Sunkaltaiset ihmiset on niitä, jotka oikeasti saa muutoksia aikaan!
[...] Tama on ensimmainen ja talla hetkella ainoa suomenkielinen elamantapablogi, jota seuraan. Juuso kirjoittaa elaman suurista asioista, joita on hyva jaada hanen tekstiensa pohjalta miettimaan. Lukekaa varsinkin kirjoitus: Sinulla on tunti elinaikaa, minka asian opettaisit omalle pikkuveljellesi? [...]
Että vanhemmat rakastaa vaikka välillä ovatkin kiireisiä/väsyneitä.. Mikä on valitettavan yleistä kyllä
Well said, on niin itsestään selvää, että vanhemmat rakastavat, mutta sitä voisi lapsille kertoa useamminkin.