Töihin on pakko herätä aikaisin aamulla, vaikkei yhtään kiinnostaisi. Ja kun töihin pääsee, siellä on yleensä pomo, jonka johtamiskäytännöt ja asenne ovat suoraan 80-luvulta. Töihin on mentävä, koska pomo sanoo niin.
Työpaikan ainoa tarkotus tuntuu olevan työntekijöiden tehokkuuden maksimointi hinnalla millä hyvänsä. Tavoitteena on saada viivan alle sijoittajia tyydyttävä kasa euroja seuraavaan osavuosikatsaukseen. Pomoja ei juurikaan naurata, kun työtehosi laskee kilpaa motivaatiosi kanssa.
Sinua pidetään kasvottomana työvoimana, ei ihmisenä. Olet tuotannontekijä, josta mitataan tuottoja, ja jos tuotot eivät ole työpaikan vaatimalla tasolla, laitetaan käyntiin YT-uhkailut. Voiko tässä yhtälössä olla edes voittajia?
Miksi perinteistä työtä ei kannata tehdä?
Haluan puuttua työn käsitteeseen. Ennen kuin aloin itse oikeasti ajattelemaan, työnteko tarkoitti minulle asiaa, minkä ei tarvinnut olla mielekästä, sillä sen ainoa tarkoitus oli rahan tienaaminen. Laskut on maksettava ja ruokaa saatava pöytään, eikö niin?
Entä jos työn sijaan puhuttaisiinkin harrastuksesta, josta saa rahaa? Minä menen ainakin intoa puhkuen futsal-harjoituksiin, vaikka joutuisin vaeltamaan kentälle tunnin yöunien jälkeen. Harrastus valitaan sillä perusteella mikä itsestä tuntuu parhaalta, ja sen voi lopettaa, kun alkaa tuntumaan pahalta.
Kokeilin ainakin kymmentä eri lajia ennen kuin päädyin futsalin pariin. Työ pitäisi valita samalla tavalla, kokeillen ja etsien sitä mikä saa aikaan parhaan fiiliksen. Usein tyydymme siihen, mikä ensimmäisenä vastaan tulee, ja silloin työstä tulee usein masokistista itsensä kiusaamista.
Lopetetaan työnteko, aletaan harrastamaan, ja tehdään mainioilla harrastuksilla rahaa.
Kuinka harrastuksella tehdään rahaa?
Sisäinen motivaatio + taitosetti, missä haluaa kehittyä törkeän hyväksi = rahakas harrastus
Kun harrastat, teet sitä vapaaehtoisesti sisäisen motivaation avustamana. Silloin olet halukas kehittämään itseäsi aina vaan paremmaksi, ja jos olet jossain asiassa erinomaisen hyvä, osaamisesi on kovaa valuuttaa myös työmarkkinoilla tai yrittäjänä.
Olen itse harrastanut koko ikäni kaikenlaista urheilua. Se mikä urheilusta on jalostunut rahanarvoiseksi taidoksi on tavoitteellisuus. Toinen harrastukseni on ollut jo viisi vuotiaasta asti tietokoneet, ja nämä kaksi yhdistämällä olen päätynyt bloggaamaan. Vaikka en vielä tienaa bloggauksella mitään, on sen kautta avautunut täysin uusia mahdollisuuksia tehdä harrastuksillani rahaa.
Esimerkki bloggauksella saavutetuista hyödyistä:
- Konktatit, joiden kautta avautuu hurjasti ovia joka puolelle
- Konkreettinen näyte omasta osaamisesta, ajatuksista ja arvomaailmasta
- Uskomaton tietotaidon kehitys web-liiketoiminnassa ja -markkinoinnissa
En näe yhtään syytä miksei jokainen voisi tehdä harrastuksestaan väylää unelmien työhön. On niin helppoa tarttua ensimmäiseen työtarjoukseen ja olla sen vankina jopa useita vuosia. Omiin harrastuksiin keskittyminen on oman mielenterveytesi ja lompakkosi kannalta paljon kestävämpi vaihtoehto, vaikka se ei heti aluksi tuottaisikaan pikavoittoja. Tässä hommassa on oltava sinnikäs ja uskottava valitsemaansa tiehen.
Jos haluat siirtyä itsesi kiduttamisesta palkitsevaan kehittymiseen, aloita harrastaminen, ja tee siitä pikku hiljaa elinkeinosi. Voit aloittaa nykyisen työn ohessa, jos se ei muuten onnistu. Jos olet aivan varma onnistumisestasi, irtisanoudu välittömästi ja ala toteuttamaan itseäsi jo tänään.
Tein itsellesi lupauksen viime vuoden syksyllä: En aio tehdä enää koskaan työtä sen klassisessa merkityksessä. Ehkei sinunkaan pitäisi?





