El Doradon kultaiset salit odottavat, mutta vasta lopussa. (Flickr: IzaD™)
Aloittaminen on paljon helpompaa kuin lopettaminen. Omassa elämässä aloitetaan ties mitä virityksiä, mutta ainakin omalla kohdallani harmillisen moni mahtava idea jää ikuisesti ilmaan leijumaan. Mitä asialle voi tehdä?
Se on tavallaan aika kummallista, sillä aina, kun jonkun siistin jutun saa valmiiksi, olo on kuin kuninkaalla kruunajaisissa. Lopputuloksen tuoma fiilis ei siis riitä. Tarvitaan jotain muutakin.
En ole aikaisemmin ajattelut mitään yksittäistä “projektia” kokonaisuutena, vaan olen aina erehtynyt sompailemaan vaihe kerrallaan eteenpäin tiedostamatta niitä vaaranpaikkoja, mitä jokaisella kerralla kohtaan. Ihminen ei taida oppia ennen kuin samat virheet on toistettu riittävän monta kertaa.
Kehitin ongelmaani varsin yksinkertaisen ratkaisun, joka kulkee nimellä henkilökohtainen projektinhallinta.
Henkilökohtainen projektinhallinta
Ottaakseni opiksi, halusin koota katsauksen henkilökohtaiseen projektinhallintaan.
Jokaisessa henkilökohtaisessa, eli yksin tehtävässä, projektissa toistuu ainakin seuraavat vaiheet:
- Idea pälkähtää päähän, fiilis on huipussaan
- Sulattelu – jos vielä seuraavanakin päivänä idea tuntuu pätevältä, sen toteuttaminen alkaa
- Toteutuksen suunnittelu askel askeleelta
- Suunnitelman toteuttaminen alkaa
- Suunnitelmaan ja / tai projektiin turhautuminen
- Kriittinen hetki – Kadonneen taistelutahdon löytäminen
- Aikalisä – tuoreen inspiraation hakeminen ja suunnitelman järkeistäminen
- Feel Good – vaihe, jossa projekti tuntuu maailman parhaalta hommalta, koska tulosta tulee
- Finaali – Projekti loppuu ja onnistumisen tunne valtaa mielen, palkinnon aika
Projektien vaiheistus
Suunnitelmassa on kolme isompaa osakokonaisuutta, joiden olemassaolo pitäisi tiedostaa ennen kuin aloittaa mitään uutta. Nimesin ne kuvastamaan sitä tunnetilaa, mikä parhaiten kuhunkin istuu. (Asioiden nimeäminen muuten helpottaa uusien oppien sisäistämistä ja muistamista)
1-3 = Fiilistely, jäätävän helppo
4-6 = Tiilimuuri, suorastaan ärsyttävän vaikea
7-9 = El Dorado, tasoltaan vaikea, mutta flow:n kaltainen tila tekee siitä mahtavan kasvukokemuksen
Aloittamisen ja lopettamisen välissä on siis kuvainnollinen Tiilimuuri. Väitän, että siltä ei voi välttyä missään projektissa, mutta siihen voi onneksi varautua. Kun tiedät jo etukäteen, että Tiilimuuri on vastassa, jätä siihen ensimmäiseen suunnitelmaan tilaa sille, että kaikki ei mene ihan putkeen ensi yrittämällä.
Silloin on paljon helpompi antaa itselleen anteeksi se väsymys ja turhautuminen, mikä lähes vääjäämättä odottaa. Ja silloin myös tiedät, että Tiilimuurin jälkeen odottaa aina El Dorado, kultainen kaupunki, joka palkitsee sinne tiensä taistelleen soturin ruhtinaallisesti.
Loppuun saattamisen taito on erittäin kriittinen, ja loppujen lopuksi se erottaa tavoitteiden saavuttajat niiden asettajista. Toivottavasti sinä vältyt tästä edespäin päänsäryltä, jonka olen itse joutunut kokemaan aivan liian usein.
Fiilistellen Tiilimuurin yli El Doradoon,
Juuso
