Level up!

• Tweet

• Tweet

On hyvä paketoida vuosi 2010 ennen kuin aloittaa päämäärien asettamisen vuodelle 2011. Mitä sain aikaan? Mikä meni erityisen hyvin? Mihin jäi eniten parannettavaa?

Mikään saavuttamasi asia ei tunnu hyvältä, jos se unohtuu välittömästi kaiken käynnissä olevan hälinän ja uusien juttujen alle. Siksi jokaisen meistä tulisi välillä katsoa taaksepäin ja todeta, että hei, mähän oon mahtava tyyppi vaikkei aina siltä tunnu!

On aika puhdistaa pöytä, laittaa pokaalit vitriiniin ja antaa itselleen mojovat aplodit.

Q1 – Tammikuu -> Maaliskuu

Tammikuussa olin vielä autuaan tietämätön mistään, mikä liittyy blogeihin. Olin täyttä häkää kehittämässä Vapaat ajat.fi -nimistä verkkopalvelua, jonka kehitys kaatui innostuksen, osaamisen ja rahan puutteeseen. Projekti kuitenkin osoitti sen, että kaiken ei tarvitse onnistua kerralla, vaan epäonnistuakin saa.

Helmikuussa löysin kipinän bloggauksen aloittamiseen, kun syvennyin ajattelemaan tunniksi omaa elämääni. Minulla taitaa vieläkin olla tallella se paperi, mihin käytännössä määrittelin ensimmäisen kerran omat tavoitteeni paperille. Siellä luki mm. seuraavaa: “Haluan olla mielipidevaikuttaja.” ja jossain mieleni sopukoissa tiedän, että olen siinä jo osittain onnistunut. Tavoite on jälkeenpäin ajateltuna varsin naiivi, mutta jostain oli lähdettävä liikkeelle.

Ensimmäinen blogini käynnistyi maaliskuun alussa osoitteessa chooseorlose.wordpress.com, ja siellä kävi parhaimmillaan noin 50 kävijää päivässä. On kuitenkin turha väheksyä omaa menneisyyttään sillä jokainen mestari ja guru, jonka tiedän, on joskus aloittanut yhtä vaikeista lähtökohdista oman kehittymisensä. Heistä ei olisi tullut mestareita ilman sinnikkyyttä, päämäärätietoisuutta ja oikeanlaisia onnenpotkuja siellä täällä.

Maaliskuussa kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni ikinä. Sitä ennen olin jotain kirjoittanut muistaakseni lukion ylioppilaskirjoituksissa, joten kirjoittaminenkin on ottanut palautteen perusteella aimo harppauksia parempaan päin. Ehkä nyt voisi jo irrota se himoittu Laudatur?

Q2 – Huhtikuu -> Kesäkuu

Huhtikuussa tein itselleni ensimmäisen Vision Boardin, eli seinän, johon visualisoin omat päämääräni. Seinältä löytyi mm. hieno auto, rahaa, kivipuutarha, Washington Capitals -jääkiekkojoukkueen logo ja kirja. Luulen, että jokainen, joka tavoitteellisuutta alkaa itsessään kehittämään, päätyy ensin hamuamaan materiaa. Kun ajatukset jalostuvat ja tavoitteet joutuvat testiin, lähes 100% varmuudella löytää itsensä ahdistuneessa tilassa, koska tavoitteet eivät toteutuneetkaan.

Ahdistus kuuluu prosessiin, jossa ne ilmeisimmät ajatukset tulevat ensin esille. On niin helppo kuvitella itselleen rikkauksia, jotka voi nähdä, mutta vasta kun pääsee materiavaiheen yli, on löytänyt sen mikä on oikeasti merkityksellistä. Kun teen seuraavan vision boardin itselleni, en toista samaa virhettä minkä tein aikaisemmin. Etsin ne päämäärät, jotka saavat aikaan syvää ja pitkäkestoista onnistumisen tunnetta, jotain mistä voin olla ylpeä vaikka kukaan muu ei ikinä saisi tietää, että olen onnistunut siinä mitä olen tavoitellut.

Toisella kvartaalilla (ripaus vanhan maailman semantiikkaa) kehityin ennen kaikkea ajattelussa ja oman kehitykseni vauhdittamisessa. Olin päättänyt pudottaa rasvaprosenttini alle kymmenen ja tiesin tasan tarkkaan miten se tulee tapahtumaan. Olin oppinut sen, että mikään tavoite ei toteudu, jos ei ole valmis tekemään elämässään päivittäisellä tasolla vaikuttavia muutoksia.

Q3 – Heinäkuu -> Syyskuu

Kesällä löysin Jaakko Halmetojan ja Olli Postin ajatukset Proakatemialla käydyn hyvinvointi-solun kautta. Aloin vihdoinkin tajuamaan sen, miksi usein tuntuu niin helvetin pahalta; keho ei pysy mielen perässä. Superterveyden käsite sai oikeat taajuudet värähtelemään pääkopassani, ja tiesin, että minun tulee kiinnittää erityistä huomiota tietoisuuteen kaikessa, ja ennen kaikkea ravinnossa. Miksi jääkaappini pullistelee yliprosessoitua moskaa, millä sen voin korvata? Näitä kysymyksiä pähkäilin todenteolla.

Kesän aikana pääsin myös osalliseksi ensimmäiseen ansaintamahdollisuuteen bloggajana, kun Fujitsu-Siemensin järjesti bloggaajille tarkoitetun tempauksen. Sain kolmeksi viikoksi käyttööni Fujitsu Esprimo Q1510 mini-PC:n, josta bloggailin kokemuksiani. Projektin päättyessä sain pitää laitteen, koska olin 10 aktiivisimman joukossa.

Pian tämän jälkeen sai alkunsa Level up! -blogi. Kaikki hyvä tuntuu alkavan sillä, että otan sketsivihkoni esiin ja kirjoitan tunnin verran ajatuksiani ylös. Noin tunnin luonnostelun jälkeen blogilla oli sielu, tyyli ja tarkoitus. Tunsin ottaneeni samanlaisen askeleen omassa elämässäni kuin Neil Armstrong otti astuessaan kuun kamaralle. Ainoastaan niin päin, että askel oli pieni ihmiskunnalle, mutta suuri minulle.

Kesä oli kaiken kaikkiaan turbovaihteella etenevä elämysmatka oman tulevaisuuteni valtatiellä.

Q4 – Lokakuu -> Joulukuu

Jos ajatellaan, että vuoteen 2010 mahtui paljon onnistumisia niin kyllä niitä alamäkiäkin riitti. Viimeinen neljännes oli todella vaikea ja stressintäyteinen, koska olin ylityöllistänyt itseni pahemman kerran. Bloggaustahti hiipui ja otin siitä kovasti itseeni. Tunsin, että olen pettänyt lukijani enkä tuntunut löytävän ulospääsyä ahdistuksesta. Tein samaan aikaan kolmea täysin erilaista projektia ja tunsin, etten pystynyt mitää niistä suorittamaan täydellä teholla. Tärkein oppi neljänneltä kvartaalilta on ehdottomasti: Less is more.

Loppuvuotta kohden tilanne alkoi kuitenkin näyttämään jo valoisammalta. Saimme TEDxProacademyn pakettiin erinomaisesti, sain kaikki Suuntaviitta Osk:ssa aloittamani asiakasprojektit hoidetuksi ja edessä oli kolmen viikon loma, ensimmäinen oikea loma pariin vuoteen.

Nyt joululoman viimeisellä viikolla voin todeta, että olen stressannut aivan liikaa vielä loman aikanakin, mutta tätä kirjoittaessani olen karistamassa viimeisetkin syyllisyyden tunteet pois harteiltani. Olen fokusoituneempi ja energisempi kuin pitkään aikaan, ja uskon, että vuodesta 2011 tulee vielä kaikkia toiveitanikin parempi.

Jos jaksoit lukea tänne asti, olen otettu. Välillä bloggaajana tuntuu siltä, että tässä on aivan yksin kirjoittamassa bittiavaruuteen. Sitten taas välillä sähköpostiin kolahtaa viesti, josta käy ilmi, että kirjoituksista on ollut hyötyä, ja että jatka samaan malliin. Ne viestit, kaikki kommentit ja jopa pieni “Like” -nappulan painallus valavat uskoa, kun on itsellä vaikeaa.

Kiitos kaikille teille vuodesta 2010! Teen tätä teitä varten :)

-Juuso